HISTORIIKKI 1989-2014

Kukapa siitä pitäisi, että kantakuppila muutetaan pizzauuniksi? Näinkin yllättävä käänne vaikutti ratkaisevasti Stupido Twins Recordsin sikiämiseen alulle armon vuonna 1988. Ravintola Kannakseen ilmestyi kaksi levysoitinta, jotka vetivät herrojamme, joita kutsuttakoon vaikka nimimerkeillä Joose ja Jorma, puoleensa kuin hunaja karhuja konsanaan.

1989

Itsenäisyyspäivänä 1988 Kannaksessa piti esiintymän kuohuvan Eestin nuorisoa. Eestiläiset eivät saaneet huonoina esimerkkeinä neuvosto-nuorista viisumeita, joten tilalle palkattiin Fucking World.

Keikan lipputulot luvattiin tulouttaa Eestin nuorisolle ja sitten mietittiin, pannaanko nippu kitarankieliä kirjekuoreen ja postiin vaiko mitä…

Lopuksi päädyttiin kustantamaan erinäisistä tiedossa olevista Eesti-nauhoista sinkku. Sekin vaihtui kahdeksi, koska J.M.K.E:n “Tere Perestroika” oli niin loistava biisi, että ansaitsi oman levynsä. Ikinä ei kuitenkaan tarkoituksena ollut perustaa levy-yhtiötä….

Vaan kuinkas kävikään…Tere Perestroika nousi Suomen top 10 -listalle, vaikka myi suuren osan painoksestaan listaliikkeitten ulkopuolella, eikä se toinenkaan sinkku, Babachin Russkaya Vodka huonosti menestynyt.

Levynjulkaisuhippoihin ja levy-yhtiön virallislle synttäreille maaliskuussa J.M.K.E ei vielä päässyt, vaan siellä soittivat -enteellisesti ehkä- Fucking World, Shadowplay, Babach ja Röövel Ööbik.

Sen sijaan huhtikuulla juoni puri; silloisen SKDL:n pääsihteeri Reijo Käkelä kirjoitti J.M.K.E:lle vierailukutsun Vasemmistofoorumiin; lokaalikomukoitten hengennostatustilaisuuteen, eikä veljespuolue Eestissä kehdannut kieltäytyä.

Meidän pojat kutsuttiin toki KGB:n toimistolle ja kerrottiin, mitä tuleman sukulaisille pitää, jos Suomesta ei hyvässä järjestyksessä kotia palata…

Mutta keikka toteutui; J.M.K.E: pisti kommariedustajat pogoamaan. Ensio Laine tosin kieltäytyi ostamasta Tere-sinkkua, koska hän ei piitannut perstroikasta….

Röövel Ööbik -yhtyeelle oli myös annettu lupaus ep:n tekemisestä ja niinpä elokuulla julkaistiin Stupido 003; Röövel Ööbikin History Of The U.S.S.R.

J.M.K.E:n menestys huusi kuitenkin albumia. Kylmälle maalle pyöräytettiinkin ulkosalle lokakuussa. Samassa tohinassa nousi pystyyn Twin Tone Oy; koska juuri kukaan ei halunnut laskuttaa Idioottikaksoset r.y:tä…

1990

Idioottikaksosista tuli Stupido Twins; yleisen ymmärrettävyyden vuoksi. Bändirintamalla talliin tunki kotimaisia kykyjä. Fucking World katsottiin hyväksi; vähän käytetyksi yhtyeeksi – tyttöpartio Little Mary Mix Up edusti tuoreita kasvoja.

Molemmat tekivät vuoden aikana albumit, joista Fukkareitten levyn meni jotenkin odotetusti tasoon nähden. Mix Upin suhteen tuli taas paha harha-arvio. Julkisuus ei välttämättä myy levyjä, oppivat miehet, jotka painoivat joulumarkkinoille muutaman tuhat vinyyliä.
Kaiken lisäksi Mix Upit hajosivat kotvaa myöhemmin; Fukkarit sentään kituuttivat hengissä yli talven.

Waltarikin nosti esiin kummallista päätään Mut Hei -EP:llään, jota taas orkesteri itse painoi sängyn alla säilytettäväksi asti. Myös pikapunkkipoppoo Hitmen 3 purskautti ulos ensimmäisen ep:nsä.

Kannas-klubi sen sijaan päättyi kesällä, kun polliisit tulivat panemaan pillit pussiin kesken God’s Lonely Menin setin… Uusi koto löytyi kuitenkin Bottalta, jossa klubbailtiin Rage On -nimellä aina toukokuuhun 1991.

1991

Waasan winkeät Klamydia-veikot olivat vuoden löytö Oskun Divarin punkkihyllystä. Klappiksen varhaiset sinkut lyötiin kokoelmalle Tres Hombres ja yhtyeen kanssa sovittiin pikavauhtia myös studioalbumin teosta.

Sinkut kimpoilivat listoilla ja elo oli Oskun takahuoneessa, jonne Stupidot olivat yhdessä Spinefarmin kanssa majottautuneet, auvoisaa.

Etenkin, kun Waltarinkin debyytti Monk Punk oli kohtalainen menestys. Bändi napsaistiin pian ulkomaisiin suihin Roadrunnerin toimesta. Visiitti Berliiniin Independent-messuille oli liiankin menestyksekäs…

Klappiksen Los Celibatos-älpee räjäytti sitten varsinaisen pankin ja on tähän päivään mennessä Stupido Twinsin ainoa kultalevy. Tarkkaa myyntimäärää ei tiedä kukaan, mutta 20 000 on joka tapauksessa rikki. Tuohon aikaan kirjanpitoamme pidettiin vielä yllä Amstrad-tietokoneen tekstinkäsittelyjärjestelmän kautta…

1992

Klamydia karkasi omille teilleen ja huomasimme, että menetysreseptiä ei ole kauhean helppo uusia. Rovaniemen ihme Greenhouse AC teki ankaran rokkilevyn ja Kaipiaisten kauhu Los Jacopablos hauskan kantri-älpeen. DJ-legenda John Peelin suosikit Röövel Ööbik saivat ulos Popsubterraneansa ja käväisivät Englannissa purkittamassa Peel-session.

Muuten meni lujaa, mutta myynneistä vain puuttui nolla perästä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut… vielä..

1993

Suomi vajosi syvään lamaan, mutta Museokadulle muuttaneet Stupidot tehtailivat ennätykselliset 11 julkaisua, joista 4 uudella “Finnhits”-merkillä Twin Hits. Joukossa oli tosin kolme kokoelmaa; Rumban 10-vuotisjuhlalevy, balttikokis Balts Bite Back ja Waltarin sopimuksen sovittelulevy Pala Leipää.

Varsinaisia debytantteja Stupido-puolella olivat Suomi-angstia edustanut Teurastamo 5 ja grunge-aallon harjalla pulputtanut Slumgudgeon. Twin Hitsejä edustivat puolestaan Turun happojatsimiehet Nylon 66’ers, Oululaisherra Rautsi kera Peppermintsin sekä harha-askeleeksi osoittautuneen laulavan näyttelijän Kirsi Tarvaisen.

Stupido-ukko nuoleskeli toisaalta Radio Suomea ja toisaalta jatkoi vanhojen mieltymystensä parissa julkaisten mm. Twin Hitsillä Shadowplayn toisen albumin Eggs & Pop. Vuoden levyhän siitä paukahti, mutta muuten Twin Hitsin taival osoittautui kivuliaaksi.

Vanhoista sotaratsuista aktivoitui J.M.K.E kakkosalbumillaan Gringode Kultuur.

1994

Stupido-julkaisuja alkoi putkahtelemaan ulkomaille asti. Greenhousea ja J.M.K.E:ta Saksaan, Shadowplayta ja Hitmen 3:tä Jenkkeihin. Kotirintamalla kyti kuitenkin kriisi, jota eivät auttaneet edes jakelijan vaihdokset.

Pelastus tuli humpan muodossa. Kumikamelin hupiprojekti Eläkeläisistä, noista humpan ruhtinaista piti alunperin tuleman vain huumorikasettiyhtye… Kansa kuitenkin tiesi paremmin ja Humppakäräjien jälkeen Eläkeläisiä vietiin kissanristiäisistä toisiin.

Vuoden toinen löytö oli toista äärilaitaa; St. Mucus lähiöterroristit grungen jälkimainingeista. Arkistoista kaivettiin puolestaan vastaus uusiopunkille; Laman legendaarinen `82 debyytti.

1995

Toteutui pitkään aivojen sopukoissa itänyt ajatus, Stupido Shop. Alkuun kelattiin, että pelkkä levyliike ei elä lama-Suomessa, joten Punavuorenkadulle nousi yhteistyössä Mansesterin Kukunorin kanssa levyjen, sarjakuvien ja romppeen sekasikiö.

Kauppakiireitten lomassa julkaisupuolella jylläsivät wanhat tutut, joista menestyneimmäksi osoittautuivat Eläkeläiset. Humppa-ukot tekivät kuitenkin suursuosion kynnyksellä väliaikaisen itsemurhan. Saksassa asti höristeltiin jo korvia humpan jytkeelle – jo kuolleesta humppakoplasta tuli se epätodennäköisin vientiveturimme…

Myös ensimmäinen versio Stupido-netistä törähti cyber-avaruuteen. Sen sijaan Twin Hitsin taivallus päättyi Nyloneitten toiseen albumiin ja Rautsin sooloon; myynnit yhteensä noin 200 kpl. Manan maille vietiin toisten albumeitten jälkeen niin Teurastamo Vitosta kuin Slumgudgeoniakin.

Hitmen 3:stäkin loppui valitettavasti veto.

1996

Uusiopunk oli kova sana ja Stupidotkin kokeilivat yhden albumin ihmeeksi jäänyttä Lihasadetta. Parempi suksee oli Grumpsin pikku-enkeleillä. Tuli jälleen todistettua, että tytöissä on potkua. Sääli vain, että Narisijoitten elämänkaari jäi kovin lyhykäiseksi.

Wanhatkin jatkoivat; Greenhouse ylti kolmanteen (ja viimeiseen) Stupido-albumiinsa; J.M.K.E:lta tuli niin ikään kolmas varsinainen lätty, Kumikamelilta kokoelma.

Shop muutti Iso Roban kävelykadulle ja ryhtyi saamaan omaa ilmettään. Cooli lättykauppa oli kuitenkin se juttu.

1997

Eläkeläiset ryöstettiin miltei kokonaan ulkomaille; jopa Kumikamelia julkaistiin keskisessa Euroopassa. St.Mucus myytiin niin ikään Germaniaan ja vaihtoi nimensäkin Am I Bloodiksi.

Instrumentaalien taikaa kuultiin Hypnomenilta Supersonicon verran. Olotilan kokoelma oli sohaisu punkkipesään.

Kauppa kasvoi ja komistui; puotipojiksi värvättiin poppareita Karkkiautomaatista ja Duplosta. Jälkimmäisen matkassa tuli talliin koko koohotuskolmikko. Hoitelimme myös Ultra Bimboosin asioita; sillä seurauksella, että Mimmi Magioitten kolmannesta albumista tulee Stupido!

1998

Vuoden löytö oli lupaavaan nousukiitoon yltänyt Come Inside. Koreat kukkopojat imivät julkaisupuolen varat niin tehokkaasti, että vuoden saldo oli Commareitten Mosaic -cd, kolme sinkkua sekä Bitter Boysin (Oi!) ja Duplon ep:t. Vinyylinä tottakai!

1999

Vuosisadan viimeinen vuosi ja Stupidot kymmenen vee. Jos vuosikerran ’98 saldo jäi vähän laihaksi, niin ´99 oli vilkasta toimintaa; huiopentumaan tietysti Stupidot 10 vee. Lämmitelyajot Semissä Housewife’s Choicen voimin (Poikain pennaama onnittelulaulu Stupidoille jäi sitten levyttämättä, sorry….), pääkonsertti Tavastia ja Semi –yhdistelmässä. Mukana kaikki wanhat Waltaria ja Klamydiaa myöden sekä tietty täys tupa.

Kokoelma tehtiin ja muutakin; uudet Eläkeläiset ja Kumikamelit, mitenkäs muuten. Los Jacopablosin radiopop hämensi, muttei myynyt. Kuten ei oikein Hypnomenin hieno kakkoslevykään, Watusi ’99, joka kuitenkin lisensiotiin Jenkkeihin, Saksaan ja sittemin myös Venäjälle.

Vuoden cd-debytantti kovin läheltä eli myymälän tiskin takaa; Duplo! Ihastutti ja vihastuttikin We Love Duplolla.

Ulkomaanpelle lahjoi Stupidoa rahatukolla; kaupat jäivät kuitenkin tekemättä. Kerran indie, aina indie sitten vissiin.

2000

Uusi vuosituhat, uudet kujeet, uudet kliseet. Ultra Bimboos pullautti ulos ainoaksi jääneen Stupido-albuminsa ja Come Inside teki ”vaikean” toisen albumin, Fearlessin, lempinimeltään Fears to Sell.

Pitkästä aikaa myös uutta J.M.K.E – nyt jo lisenssillä Eestistä. Elkareitten 50 humpan kokoelmalla paikkailtiin firman tilejä; jo 8000 onnelllista kotia on ostanut parhaat humpat.

Arto Munan ja Milleniumin hämmentävä iskelmärock-hybridi oli kuitenkin vuoden se juttu. Erjamon Lasse ja Valpion Wallu olivat pia vakiovieraita sellaisen meille hieman vieraaman rokkimedian kuin Seiskan sivuilla.

2001

Ylämäki, alamäki… Arto Muna sukelsi Top Tenistä ja Rakkauden lähteeltään unohduksen syövereihin, vaikka vikat keikat soitettiinkin vasta 2002 kesällä. Muutenkin stagnaation vuosi – julkaisuja vähiten sitten vuoden 1989. Jotain sentään tapahtui; Kauppa kasvoi ja kukoisti. www.stupido.fi uusittiin kunnon webbisaitiksi ja –shopiksi. Eläkeläiset pääsivät Venäjälle asti.

2002

Brittivahvistuksemme Nick Trianin Treeball debytoi albumilla, jonka nimeä harva näillä leveysasteilla hiffasi: Strawberry Blonde’s School of Class.

Stupido Club eli Bar Alahuoneella Makasiineilla kesästä jouluun. Aavikko, Hypnomen, Treeball, Duplo!, uudelleen aktivoitunut Grumps, Quintessence, Martti Servo, JS & The Strummers, Leftat, Uusi Fantasia.

Turun autotalliopojjaat Boomhauer ja ympäri maata levittäytynyt indie-airut Rollstons, joiden kanssa raapustettiin nimiä levytyssopimuksiin.

Wanhoista Kumikameli ja Hypnomen yllättivät kunnon albumeilla. Liikettä oli uloskin päin; Ultra Bimboos sirrtyi Spinelle.

2003

Boomhauerin ja Rollstonsin debyytit julkaistiin tosin vuoden 2003 puolella. Ja samaan syssyyn debytoi vielä Turku/Dublin/Boston -akselin dub-ihme Boy Novicekin.

Sen sijaan talliimme liittynyt toinen dud/hip hop/ties mikä – ristisiitos Giant Robot ei ollut mikään debytantti, vaan kierrossa jo kolmannella levy-yhtiöllään.

Syksyn ainoa uutuus, mutta sitäkin pitempi oli Stupidon ensimmäinen dvd – Elkareitten yli neljätuntinen pläjäys Sekoilun ytimessä.

2004

Julkaisupoliittisesti pirun kiire kevät. Kumikamelilta jälleen oiva levy, Kinahmo, mutta oppipojat, Kotiteollisuudet ja muut vaan juhlivat listoilla.

Treeballin toka National Treasure vai olisko pitänyt nimetä; Sunk without a trace. Jäi myös vikaksi Stupidoksi heille ja Astrid siirtyi soolouralle.

Hypnomen jatkoi psykedeelisempaa laatutuotantoa Crystal Skiesillä, menossa mukana myös Tervomaan Jonnaa ja muuta laulettua.

Giant Robotin Domesticity oli Stupido-mittakaavassa Iso juttu, eikä meininki pysynyt kovin kotoisena. Poikain passeihin alkoi kertyä leimoja; Berliini, Manchester, Groningen, Moskova, Budapest…. Messuja ja ihan normaalikeikkailua.

Pelle se sen sijaan viihtyi yhä pizzeroissa, mutta teki Setä Samulin sirkuksella, jonkinasteisen comebackin. Hieno lisä sinänsä Stupidon artistikaartiin – itse kunkin lapsuuden sankari.

2005

Raju kehityksen vuosi; Stupido-Shop Hki täytti huhtikuussa 10 vuotta ja ja kaveriksi avattiin 3.5. Turun Eerikinkadulle Stupido-Shop Turku.

Lättypuolella debytanttia heti alkuvuodesta, Ville ”anssinbroidi” Kelan ja Jarmo Vähähaan Bilmo. Maailma ei pysähtynyt, vaikka Bilmo teki ihan hyvän poplevyn.
Boomhauer jatkoi uraansa Me Think OK:lla – ja soitti mm. Stupido-Shop Turun avajaisissa.
Aavikko taas esiintyi Stupido-Shop Hgin 10-vuotisjuhlissa ja juhlisti samalla omaa Stupido-debyyttiään Back To The Futer.
Shadowplayn taiteellisesti komea ora koottiin yksiin kansiin kolmen ceedeen Morgueksi.
Saksalaisystävämme signasivat Rovaniemen koneylpeyden Desert Planetin ja tokihan Stupido teki lisenssin.

Uusi Fantasia teki vähintäin pikapoikkeaman Stupido-talliin Luulot pois 12”-levyllään.
Pellen DVD Elä! Oli sitten taas Iso projekti, jota hinkattiin kasaan vuoden päivät. Palaset loksahtivat viimein paikalleen helmikuussa Pellen 50 vee –synttäreillä ja marraskuussa julkaistu dvd taisi viettää neljä viikkoa Suomen dvd-listan ykkösenä.

2006

Stupido ryhtyi toimittamaan levyjä pääkaupunkiseudun ja Turun kirjastoihin pääasiallisena tavarantoimittajana. Paljon työtä – vähemmän otsikoita.

Kevään julkaisuissa kaksi hienoa koostetta; Karkkiautomaatti; Kaikilla 1993 -.1998 ja Waltari: Early Days 1986-1989. Molemmat orkestereita, joiden historiaan Stupido liittyy varsin kiinteästi.

Myös uutta; ska/punk/rock’n rollah –orkesteri Evilsons teki Stupidolle toisen levynsä Cookingwth… Evilsons ja Shinglerin Samin luotsaama Montevideo vuoden indie/pop –debyytin Come Clean.

Ja hauskaa; Eläkeläisiltä upouusi Humppasirkus sekä saksankielinen cdep Humppawerk.
Keikkareissuilla tuvat senkun suurenivat.

Ja lisää hauskaa; Syksyllä uusi Pellen Intia-levy Arambol, Kumikamelin Simsalabim juhlistamaan orkesterin 20-vuotista taivalta, Tuomas Toivosen soolo jne jne jne….

2007

Stupido-Shopin ja Stupido Recordsin ristiriitaiset intressit johtivat lopulta pesäeroon. Jorma ja Aleksi jatkoivat Stupido-Shopia Twin Tone Oy:n alla. Joose perusti Stupido Productions Oy:n jatkamaan Stupido Recordsia. Vaikea vuosi näkyi myös julkaisupuolella. Vanhat sotaratsut saivat sentään jotakin aikaan, Eläkeläiset liven, Pelle Miljoona uuden Unabomber-bändinsä debyytin. Uusia bändejä ei sainattu.

2008

Musiikkibisneksen muutosvirroissa kamppailtiin edelleen. Julkaisujen määrä kasvoi kuitenkin edellisvuoden viidestä seitsemään, helmenä Plutonium 74:n Stupido-debyytti Peittoalueen ulkopuolella. Giant Robotkin muutti muotoaan astetta räpimmäksi Giant Räbätiksi. Eläkeläisten Humppa Unitedille järjestettiin tyylikkäät julkaisubileet Tohmajärven Kassan baarissa, yllättäen paikalle kutsutut maan valtamediat loistivat poissaolollaan.

2009

Stupido Records 20 vee! Alunperin piti toki julkaista juhlan kunniaksi J.M.K.E:n Kylmälle maalle-levyn juhlapainos, mutta kuinkas ollakaan Villu kuratoi hommaa niin huolella, että levy ilmestyi vasta 2011!

Bileet kuitenkin pidettiin ja julkistettiin tuplakokoelma, jossa ääneen pääsivät myös tuoreet Stupido-kiinnitykset, Capital Beat, Valkyrians, Sakilaiset ja Kaikukasti. Tarina kertoo, että Valkyriansin siirtosummasta neuvoteltiin eräässä berliiniläisessä asunnossa niin pitkään, että nälkä ja jano ajoivat neuvottelijat ratkaisuun. Valkyrians jatkoi nyky-skan voittokulkua albumillaan The Beat Of Our Street. Capital Beatin vastaus oli Greater Fire! Joosen pitkäaikainen haave Suomi-punkin historiasta konkretisoitui Punk ja Yäk-boksin muodossa. Tuli apurahaa ja kulttuurisivuille arvioita. Punk? Yäk? Vilkas julkaisuvuosi tuotti myös Aavikon Novo Atlantiksen, Pellen Dharmapummin ja Sakilaisten Jätkän ja muita kupletteja. Stupido Records ei todellakaan ollut vain yhden asian liike!

2010

Eläkeläiset yritti Euroviisuihin, mutta humppa hyytyi kalkkiviivoille. Tuplakokoelma Humppabingo summasi silti oivasti yhtyeen tähänastisen uran.

Gooteissakin käytiin, Postpunk-kokoelma Eilisen jälkeen oli tavallaan jatko-osa punkboxille. Varjon jäähyväislevy ja Silent Screamin debyytti tiivistivät tummat tunnot. Anal Thunderinkin läväytti maailmalle oikein kunnon pökäleen dvd.n kera. Mutta jotenkin maailma ei ollut enää entisensä, levyt eivät käyneet kaupaksi, oli pakko alkaa keksiä uusia kujeita.

2011

Kujeitahan tuli, Albumiklassikot-konserttisarja kumpusi Alangon Teron ideasta ja sai kuinka ollakaan tuulta alleen. Ensimmäinen klassikko-artisti oli Pelle Miljoona Oy, joka toteutti 33 vuoden jälkeen Moottoritie on kuuma-albuminsa aikanaan tekemättä jääneen julkaisukiertueen.

Sukseeta jatkettiin Lamalla, Liekillä ja erinäisillä muilla artisteilla. Konsepti toimi samalla oivana astinlautana Stupidolle keikkamyyntibisnekseen. Mutta myös levyjä julkaistiin. Kakkahätä-77:n Huoltoasemalle unohdettu mies oli punk-klasikko heti syntyessään. Keban Herkkää Betonia – Kokoajan go-go -kokoelma sulautui hyvin yhteen bändin Albumiklassikko-keikkojen kanssa. Valkyrians pisti omat teinivuosiensa suosikit ska-sulatusuunin läpi Punkrocksteadyn myötä. Vuoden yllättävin menestystarina oli silti Problemsin Suora lähetys! Konkarit näyttivät live-levyllään närhelle munat! Myös Pelle Miljoona United, Liikkuvat Lapset ja Waltari coverlevyllään osoittivat omilla albumeillaan, että old is not dead…

2012

..mutta uusi on kuitenkin uutta! Vuoden tiukin rokkiräjähdys oli Pää kiin Pää kii! Punk oli yhtäkkiä joka paikassa, jopa tv-uutisissa. Kakkis-Teemun ilmaisu Suomi-punkin uuden “superbändin” kanssa saavutti aivan uudet ulottuvudet.

Aino Venna tuli aivan toisista lähtökohdista. Tummaääninen nuori nainen valloitti Marlene-debyytillään kaikenikäistä kansaa ja ovet aukenivat hänelle ja osin Plutonium 74-soittajista koostuneelle yhtyeelle ulkomaita myöden. Myös The Stockers debytoi, mutta odotuksiin nähden hieman vaatimattomammalla loppuruloksella. Kauko Röyhkä nimesi puolestaan uraansa luodanneen boksin vaatimattomasti Olen Messiaaksi. Eläkeläiset tuotti Humppasheikkailun, joka jäi ainakin toistaiseksi humppapoppoon viimeiseksi Stupido-levytykseksi. Tiet erkanivat sekä heidän että Pelle Miljoonan kanssa, koska Stupido Records ei voinut olla enää pelkkä LEVY- vaan MUSIIKKIyhtiö. Musiikkiyhtiö taas tarvitsee muitakin tulovirtoja kuin alati laskevan levymyynnin ja nuo (keikkamyynti) virrat valuivat muitten käsiin, eikä tilannetta saatu päivitettyä yrityksistä huolimatta. Toimisto muutti 10 vuoden jälkeen Iso Roballa huoneistosta toiseen ja Stupido-Shop Hesarille. Kallioon.

2013

Hullu Pää kiin keikkavuosi! loppuvuodesta 2012 julkaistu esikoslevy poiki kesälle 2013 22 festivaalikeikkaa.

Stupido Bookingin kasvu oli muutenkin vahvaa, myytävien yhtyeiden määrä kasvoi jo päälle viidenkymmenen. Levypuolella oli hieman hiljaisempaa, Sky Dee & The Demons ja Toinen kadunpoika julkaisivat debyytit, Riistettyjen Korppien paraati edusti kokeneempaa kaartia. Suomipunkin ilosanomaa vietiin keväällä Brasiliaan asti, kun Lama pääsi pitkään suunnitelulle kiertueelleen.

2014

Vaikka olimme olleet eri firma, eri omistajapohjalla seitsemän vuotta, niin silti Stupido-Shopin kaatuminen konkurssiin kouraisi syvältä. Stadin (ja Suomen) parasta levykauppaa ei juhannuksen jälkeen enää ollut. 19 vuotta, vaan ei suotta.

Stupido Records ja Booking sen sijaan täyttivät 25 vuotta. Juhlat olivat komeat, mutta laakereilla ei jääty lepäämään. Uusista kiinnityksistä Nyrkkitappelun Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia jyräsi heikommat alleen ja Katujen Äänet debytoi osana Eilinen on tänään-kokoelmaa. Vuoden lopulla odottavat vielä uudet julkaisut mm. Aino Vennalta, Plutonium 74:ltä, The Splitsiltä ja Katujen Ääniltä.Ja vinyyliversio siitä mistä kaikki alkoi eli J.M.K.E:n Kylmälle maalle-levystä. 25 vuotta sitten vahingossa perustettu musayhtiö on kaikkien tuulenpuuskien ja sudenkuoppienkin jälkeen hengissä ja vierivä Stupido ei sammaloidu vai miten sitä nyt tavataan sanoa…